lauantaina 31. lokakuuta 2009

Elizabeth George: Kunnioitetun kansalaisen kuolema

Selailin nettiä etsien uusia lukuvinkkejä ja dekkaripuolelta joku kovasti suositteli Elizabeth Georgea. Uteliaisuus heräsi ja tässä sitä nyt ollaan, ensimmäinen Georgen dekkari luettuna. En nyt muista olenko koskaan aiemmin lukenut näin sekavaa jännitysromaania. Mielestäni tässä teoksessa palloiltiin ympäri maita ja mantuja, kyläiltiin erinäisten ihmisten luona ja juteltiin suurimmaksi osaksi ihan muuta, kuin mitä itse rikoksen selvittämisen kannalta olisi ollut tarpeen. Yhdenlaista hölmöyttä ja ajanhukkaa tavallaan tietysti sekin, ettei sisu antanut periksi jättää epätyydyttävää kirjaa kesken.

Välillä olin ihan sekaisin, kuka oli kuka ja missä henkilöt milloinkin olivat. Toisinaan tarinassa pilkahti jotain järjellistä, jossa päästiin eteenpäin rikoksen selvittämisessä, mutta iso osa tekstiä tuntui jollain tapaa turhalta. Rikosetsivien keskinäiset suhteet ovat tietysti aina mielenkiintoisia ihmissuhdekuvioita, ja Kunnioitetun kansalaisen kuolemassa Lynleyn ja Haversin suhde oli tavallista erikoisempi. Hauska yksityiskohta on se, että kirjailija Elizabeth George on amerikkalainen, mutta osaa kuvata brittiläistä maaseutupaikan oloa ja eloa, maisemia, tunnelmia ja ihmisiä varsin uskottavasti.

Takakansi: Hyytävä esikoisjännäri - kansainvälinen läpimurto. Hartaana uskovaisena ja hyvänä perheenisänä tunnettu William Teys löydetään raa'asti murhattuna. "Minä tein sen. Enkä kadu", sanoo parhaimpiinsa pukeutunut Roberta Teys isänsä päättömän ruumiin äärellä. Yorkshiressa sijaitsevan rauhallisen Klendalen kylän asukkaat ovat järkyttyneitä. Onko Roberta murhaaja? Ainakaan kylän pappi, isä Hart, ei usko hänen syyllisyyteensä.

Murhaa tutkiessaan Scotland Yardin komisario Thomas Lynley ja konstaapeli Barbara Havers onnistuvat vähitellen ujuttautumaan kylän skandaalien sokkeloihin. Paljastuu asioita, joiden epäinhimillisyys hipoo paljon kokeneiden rikospoliisienkin sietokyvyn rajoja.

Elizabeth George (Wikipedia)
Elizabeth George (DekkariNetti)

sunnuntaina 25. lokakuuta 2009

Saskia Noort: Ruokakerho

En tiedä, voiko kirjalla olla tylsempää tai epäkiinnostavampaa nimeä kuin Ruokakerho. Silti tarina saavutti kaikki sille asettamani odotukset, mitä tuli sekä takakannen tekstiin että arvioihin, joita olin kirjasta jo aikapäiviä sitten lukenut. Ruokakerho oli sekoitus ihmissuhdekiemuroita ja vähitellen hiipivää jännitystä. Tarinassa oli niin vetävä imu koko lukumatkan ajan, että oksat pois. Luen aina iltaisin sängyssä ennen nukahtamista ja vaikka takana oli poikkeuksellisen raskas päivä, ei nukkumisesta tullut mitään, en yksinkertaisesti malttanut laskea kirjaa käsistäni. Tämä tarina toimi oikein hyvin mehukkaana välipalana. Nopealukuinen ja mielenkiintoinen.

Takakansi: Ruokakerho on vahva jännitysromaani ihmisistä, jotka ovat valmiita hyvän elämän eteen tekemään mitä tahansa - teeskentelemään, pettämään, tappamaan - ja pitämään kaiken salassa, jottei idyllinen harhakuva särkyisi.

Hienossa omakotitalossa mukavassa hollantilaiskylässä syttyy eräänä yönä tulipalo. Menestyksekäs liikemies Evert saa surmansa, mutta hänen lapsensa ja vaimonsa pääsevät turvaan liekkien keskeltä. Pari vuotta aiemmin yhteisen ruokakerhon perustanut viiden naisen ystäväpiiri on kauhuissaan: miten tällaista voi tapahtua heidän pienessä onnelassaan. Tulipalo on kuitenkin vain alkusoitto sille, mitä ruokakerhon jäsenistä ja heidän miehistään alkaa paljastua. Esiin nousee asioita ja tekoja, joiden seuraukset ovat kohtalokkaat yhdelle ruokakerhon jäsenistä.

Toimittaja-kirjailija Saskia Noort (s. 1967) on noussut nopeasti hollantilaisen rikoskirjallisuuden kärkeen. Ruokakerho on hänen toinen romaaninsa, joka myi kuuden ensimmäisen kuukauden aikana 200 000 kappaletta. Teos keräsi myös kaksi kirjapalkintoehdokkuutta ja siitä on tekeillä elokuva.

Saskia Noort (kotisivu, hollanti)
Saskia Noort (Wikipedia, engl.)

perjantaina 23. lokakuuta 2009

Eleanor Herman: Kuninkaiden rakastajattaret

Gummeruksen Ajatus Kirjat (Sic!) on julkaissut mehukkaan teoksen, joka pursuaa romantiikkaa, juonittelua, seksiä, valheita, kuninkaallisen elämän loistoa, rahvaan kurjuutta, kansan inhoa "kuninkaiden huoria" kohtaan, lukuisia avioliiton ulkopuolella syntyneitä lapsia, pitkän linjan rakastajatarhallitsijoita, kuten vaikkapa madame de Pompadour, joka Ludvig XV:n rakastajattarena osallistui maan taloushallintoon ja politiikkaan sekä lopulta kuninkaiden ja heidän rakastajattariensa joskus kovin karvaitakin kohtaloita kaikkiaan viiden vuosisadan ajanjaksolta.

Kirjassa kerrotaan historian tunnetuimmista siniverisistä hallitsijoista ja heidän avioliitoistaan sekä nimenomaan avioliiton ulkopuolisista suhteistaan. Joillakin hallitsijoilla oli kokonaisia haaremeita, toiset pitivät yhtä tai muutamaa rakastajatarta avioliiton ohella. Kuninkaiden rakastajattaret tuntuvat olleen nuoria ja kauniita naisia. Tosin vuosisatoja sitten ihmisten toteutunut elinikä oli huomattavasti alhaisempi kuin nykyään ja naisten kauneuskin kovin nuorella iällä katoavaista. Kuninkaan rakastajattaren asema oli sangen vaikea, kuvioon kuului loputon miellyttäminen, kivun, tylsyyden ja epämiellyttävien olosuhteiden sietäminen ja hyväksyminen osana suhdetta, sillä rakastajatar voitiin koska tahansa potkaista katuojaan, jos kyllästyminen yllätti hallitsijan. Kuninkaiden rakastajattaret sisälsi niin monta mielenkiintoista historiallista hahmoa, että tekisi mieli lukea heistä useistakin ihan kokonaisia elämäkertoja.

Takakansi: Kuninkaiden rakastajattaret tasapainoilivat vallan harjalla loistossa, jonka pienikin horjahdus saattoi muuttaa viheliäiseksi kurjuudeksi. Rakastajattarien tehtävänä ei ollut ainoastaan kuninkaan viihdyttäminen sängyssä. Jotkut heistä olivat hallitsijan uskottuja ja mielen keventäjiä. Kauneus, huumorintaju ja äly auttoivat kuninkaallisen sänkykamarin salat tuntevaa naista pitämään hallitsijan suosiollisella tuulella ja kilpailijat riittävän välimatkan päässä.

Kuninkaiden rakastajattaret kertoo eurooppalaisten hovien rakkaushistorian viidensadan vuoden ajalta. Kirjassa tavataan maailmanhistorian kuuluisimmat rakastajattaret Madame de Pompadourista Camilla Parker Bowlesiin. Mukana on myös naisia, joiden suhde kuninkaaseen onnistui pysymään salassa.

Madame de Pompadour - kuninkaan lemmikki (18.11.2009 YLE Teema)
Kuninkaiden rakastajattaret viettelivät ja juonittelivat Euroopan hoveissa (Ajatus Kirjat)
Eleanor Herman: Kuninkaiden rakastajattaret (Savon Sanomat, arvio)

tiistaina 13. lokakuuta 2009

Alexander McCall Smith: Oivallinen aviomies

Olen nähnyt kaksi osaa HBO:n tv-sarjasta, joka perustuu McCall Smithin Mma Ramotswe -kirjoihin. Sekä kokoillan elokuvan pituisessa aloitusjaksossa että toisessa osassa esiintyy homoseksuaali parturi-kampaajahahmo, jota en kirjoista ainakaan tähän hätään muista. Sarjan osajako on mielestäni oikein onnistunut, ainoastaan Mma Makutsi on melko erilainen hahmo, kuin mitä kirjojen perusteella olin itse kuvitellut. Hauska yksityiskohta on, että jo tv-sarjan toisessa jaksossa esitetään tässä kirjassa esiintyvä sairaalatapaus, jossa puolen vuoden sisällä on tapahtunut outoja kuolemantapauksia. Kaiken kaikkiaan leppoisaa tarinointia, joskin tässä vaiheessa alkaa ehkä hieman kyllästyttää Mma Ramotswe -kertomusten samankaltaisuus.

Takakansi: Naisten etsivätoimisto nro 1:n väellä on jälleen kädet täynnä työtä. Mochudin sairaalassa on tapahtunut outoja kuolemantapauksia: voiko olla sattumaa, että puolen vuoden aikana kolme potilasta kuolee samassa sängyssä, samana viikonpäivänä, samaan aikaan?

Myös Mma Ramotswen lähipiirissä kuohuu. Mma Makutsi uhkaa lähteä etsivätoimistosta ja viedä täydellisyyttä hipovat sihteerintaitonsa mukanaan. J.L.B. Matekoni taas tahtoo ryhtyä vaimonsa tavoin etsiväksi ja löytää tutkittavakseen hankalan uskottomuustapauksen. Mutta pystyykö mies selvittämään näin arkaluontoista asiaa yhtä menestyksekkäästi kuin nainen?

Skotlantilainen oikeustieteen professori Alexander McCall Smith on syntynyt ja asunut vuosia Afrikassa. Hän on kirjoittanut ja toimittanut yli viisikymmentä kirjaa, joiden aihepiirit vaihtelevat Botswanan rikoslaista lääketieteen etiikkaan ja lastenkirjoihin. Tällä hetkellä kymmenosainen Mma Ramotswe -sarja on noussut maailmalla todelliseksi hyvän mielen menestystarinaksi. Kulttimaineen saavuttaneella sarjalla on useita fanikerhoja ympäri maailman ja sitä on myyty yhteensä yli 16 miljoonaa kappaletta.

"Tulevia HBO-sarjoja Ylen kanavilla ovat muun muassa Mullan alla -sarjan tekijän Alan Ballin vampyyrisarja True Blood (YLE TV2:ssa keväällä 2010), Tyynenmeren sodasta kertova Steven Spielbergin ja Tom Hanksin sarja The Pacific (YLE TV1:ssä syksyllä 2010) sekä botswanalaisista naisetsivistä kertova The No. 1 Ladies Detective Agency (YLE TV1:ssä vuoden 2010 aikana)."
Iloisia HBO-uutisia Suomeen
(Uusi Suomi)

"These books aren't about crime. What they're about is somebody who helps other people with the problems in their lives."
HBO: Alexander McCall Smith

keskiviikkona 7. lokakuuta 2009

Geraldine Brooks: Kirjan kansa

Tämän tarinan valmisteluun on tarvittu hurja määrä taustatyötä. Vaikka Kirjan kansa suurelta osin on fiktiota ja keksittyä tarinaa henkilöitä myöten, sen tapahtumiin suorastaan uppoutuu. Haggada on teos, joka on oikeasti olemassa ja tuon juutalaisen kulttuuriperimän kallisarvoisen kirjan ympärille Geraldine Brooks on kiehtovan tarinansa rakentanut. Kaikkein mielenkiintoisin osa tosin oli kirjailijan kirjoittama jälkisanat, jossa kerrottiin enemmänkin kirjan todellisesta historiasta sekä henkilöistä, jotka ovat olleet kirjan kanssa tekemisissä. Brooks on luonut haggadan ympärille varsin kiinnostavan tarinan.

Takakansi: Kirjan kansa on yhtä aikaa mutkikas rakkaustarina, jännittävä mysteeri, tositapahtumiin perustuva sukellus historiaan ja ennen kaikkea ylistys tieteen ja taiteen ikuiselle voimalle.

Vanhojen kirjojen konservointiin erikoistunut Hanna Heath saa yllättävän puhelinsoiton: Jugoslavian sodan aikana kadonnut ikivanha juutalainen kirjoituskokoelma, haggada, on löytynyt ja YK:n edustaja pyytää Hannaa kartoittamaan teoksen kunnon. Ammatillisesti jännittävämpää pyyntöä Hannan on vaikea keksiä, joten hän matkusta heti keskelle sodan runtelemaa Sarajevoa. Siellä hän kohtaa Ozren Karamanin, haggadan sankarillisesti pelastaneen kirjastonhoitajan.

Samalla alkaa huikea matka eri vuosisadoille ja paikkoihin, joissa haggada on matkannut. Toisen maailmansodan aikana bosnialainen muslimi suojelee kirjaa natseilta, 1800-luvun lopun tanssiaisten Wienissä vähävarainen kirjansitoja tekee sillä kauppaa kuppatohtorin vastaanotolla, 1600-luvun karnevalistisessa Venetsiassa alkoholisoitunut pappi säästää haggadan inkvisition kirjaroviolta ja lopulta 1400-luvun Sevillassa afrikkalaisen orjattaren kammiossa kirjan merkillinen syntytarina selviää.

Pyhän kirjan tarina nivoutuu mitä hurjimpiin ihmiskohtaloihin, ja Hannan omakin elämä mullistuu, kun hän kokee ensi kertaa tosirakkauden ja saa selville syntyperäänsä koskevan salaisuuden.

Takalieve: Kirjan kansan tarina rakentuu todellisen pyhän kirjan ympärille. Sarajevon haggadaksi kutsuttu jopa 600 vuotta vanha käsikirjoitus ja ohjeisto, koodeksi, on ollut Bosnian kansallismuseon hallussa vuodesta 1894, jolloin eräs juutalaisperhe tarjosi sitä museon ostettavaksi. Sarajevon monikulttuurisesta menneisyydestä kertoo se, että museon islaminuskoiset kirjastonhoitajat piilottivat juutalaisen haggadan vuosiksi sekä saksalaisilta että serbeiltä. Geraldine Brooks tutustui teokseen ollessaan sotakirjeenvaihtajana Bosniassa v. 1992.

Ennen uskottiin laajalti, ettei keskiaikainen juutalainen kulttuuri juuri kuvittanut uskonnollisia teoksia, koska yksi kymmenestä käskystä kielsi sen. Sarajevon haggadan löytyminen muutti tämän käsityksen, sillä se on vaikuttavan värikkäästi ja koristeellisesti kuvitettu. Haggada liittyy juutalaisten pääsiäisenviettoon ja sisältää kertomuksen juutalaisten Egyptistä karkottamisesta. Haggada on nykyään esillä sarajevolaisessa museossa, ja sitä pidetään yhtenä maailman arvokkaimmista kirjoista.

Etulieve: Geraldine Brooks on Pulitzer-palkittu kirjailija, jonka romaaneita ja tietokirjoja on käännetty useille kielille. Hän on tominut pitkään The Wall Street Journalin kirjeenvaihtajana Bosniassa, Somaliassa ja Lähi-Idässä. Brooks on kotoisin Australiasta, muta asuu nykyään Yhdysvalloissa miehensä ja poikansa kanssa.

Kirjan kansa (Kirjavinkit)
Geraldine Brooks (Wikipedia, engl.)
Islamin naisten salattu elämä (Suurikuu)

tiistaina 29. syyskuuta 2009

Nojoud Ali, Delphine Minoui: Nojoud 10 vuotta, eronnut

Tämän 182-sivuisen kirjan ahmaisi yhdessä illassa. Tarina oli varsin pintapuolinen, joskin siitä tuli hyvin selväksi ahdinko, johon Nojoud joutui. Mitään kovin laajaa elämäkertaa ei vasta 10-vuotiaan tytön elämästä olisi ehkä saanutkaan aikaan. Nojoud jakaa kohtalonsa todella monien ikäistensä tyttöjen kanssa. Se, mitä länsimaalaiset pitävät kauhistuttavana asiana ja pedofiliana, on esim. juuri jemeniläisten (miesten) mielestä aivan tavallinen ja normaali asia. Pikkutyttöjä naitetaan aikamiehille seksivälineiksi ja kodinkoneiksi, naihan islamin suuri päämieskin aikanaan 6-vuotiaan Aishan, jonka kanssa täydensi avioliiton, kun Aisha täytti 9v. En oikein löydä sanoja kuvatakseni tyrmistystäni ja inhoani. Tarinan Nojoud saa onneksi avioeron väkivaltaisesta ja raiskaavasta miehestään, mutta monet tytöt joutuvat edelleenkin useissa maissa kärsimään lapsimorsiamina.

Takakansi: "Nimeni on Nojoud ja olen kotoisin pienestä jemeniläiskylästä. Olen kymmenvuotias, tai ainakin luulen niin. Minun maassani maaseudun lapsilla ei nimittäin ole henkilöllisyystodistusta eikä heidän syntymäänsä rekisteröidä. Vanhempani pakottivat minut naimisiin itseäni kolme kertaa vanhemman miehen kanssa, ja mies pahoinpiteli ja käytti minua hyväkseen. Eräänä aamuna lähtiessäni ostamaan leipää, hyppäsin bussiin ja pakenin oikeustalolle. Olin siellä siihen asti, kunnes yksi tuomari suostui kuuntelemaan minua…"

Tämä on tositarina pienestä jemeniläistytöstä, joka uskalsi uhmata maansa vanhanaikaisia perinteitä pyytämällä avioeroa - ja saamalla sen. Tapaus on ensimmäinen maassa, jossa yli puolet tytöistä naitetaan ennen kahdeksantoista vuoden ikää. Nojoudin uroteko on ollut laajalti esillä kansainvälisessä lehdistössä, ja hänen tarinansa on koskettanut monia. Nojoud haluaa ottaa ennenaikaisen avioliiton aiheuttamat ongelmat puheeksi ja rohkaista muita ikäisiään tyttöjä varomaan, etteivät he joudu samaan ahdinkoon.

Nojoud Ali sai tunnustuksena rohkeudestaan Women's World -palkinnon. Tämän tositarinan Nojoud on kirjoittanut yhdessä Delphine Minouin kanssa. Minoui on toimittaja, joka on vastannut Lähi-Idän alueen tapahtumien selvittämisestä ranskalaiselle lehdistölle viimeisen kahdentoista vuoden ajan. Vuonna 2006 hänelle myönnettiin Albert Londres -palkinto Irania ja Irakia käsittelevästä artikkelisarjastaan.

Ote kirjan jälkisanoista: Ongelma on siinä, että monelle jemeniläiselle ennenaikaiset avioliitot edustavat perinteitä ja vaikuttavat tuiki tavallisilta. "Hiljattain eräs saudimiehelle naitettu yhdeksänvuotias jemeniläistyttö kuoli kolme päivää häiden jälkeen. Tytön vanhempien olisi pitänyt nostaa asiasta skandaali. Mutta he kiiruhtivat päinvastoin pyytelemään anteeksi aviomieheltä, aivan kuin kyse olisi ollut huonolaatuisesta kauppatavarasta, ja tarjosivat tälle hyvitykseksi tytön seitsemänvuotiaan pikkusisaren", Yemen Timesin toimittaja Nadia al-Saqqaf kertoo.

8-year-old girl asks for divorce in court (Yemen Times)
She fled the arranged marriage, but not the agony (Welt Online)

lauantaina 26. syyskuuta 2009

Liza Marklund: Paikka auringossa

Marklundin edellinen Elinkautinen oli ihan vauhdikas ja mielenkiintoinen, sitä edellinen teos Nobelin testamentti puolestaan tylsähkö ja suht mielenkiinnoton minun makuuni. Paikka auringossa lupasi alussa hyvää, mutta lässähti loppua kohden. Pääosin tavan vuoksi tuli luettua tämä Marklundin uusin, vaikka pitkään kyllä pyörittelin tätä käsissäni kirjastossa, ennen kuin se viimein pääsi kotiin saakka. On mukavaa lukea Annika Bengtzonin elämästä, koska hahmo perheineen on tullut jo niin tutuksi, mutta ei Paikka auringossa mitään lähtemätöntä vaikutusta tehnyt. Juonen alkuasetelma oli herkullinen, mutta tarinan loppu osiltaan hyvin epäuskottava.

Takakansi: Kansainvälisten huumekauppiaiden jäljet vievät Annika Bengtzonin kauas kotoa Aurinkorannikon varjoiselle puolelle. Yksi huumesalakuljettajien suosimista reiteistä kulkee Espanjan kautta Ruotsiin, ja Annika Bengtzon lähetetään skandinaavien suosimaan turistiparatiisiin selvittämään, miten huumekuriirien lasti päätyy sieltä kylmään Pohjolaan.

Annika joutuu hankalalla keikallaan tekemään tiliä myös menneisyytensä kanssa - ikään kuin kansainvälisten huumakauppiaiden sotkuissa ei olisi tarpeeksi. Hänen ex-miehensä sattuu saamaan työkomennuksen samoihin maisemiin, ja vähitellen sekä työ- että tunne-elämän solmut alkavat kiristyä.

Liza Marklund (Dekkarinetti)
Paikka auringossa (Uusi Suomi, Paula Holmila)

sunnuntaina 6. syyskuuta 2009

Slash, Anthony Bozza: Slash

Näitä rockväen elämäkertoja tulee näemmä luettua enemmänkin. Heroiinipäiväkirjan ja Törkytehtaan jälkeen oli vuorossa tämä Gunnareiden kitaristin Slashin elämäkerta. Totean jälleen kerran, että musiikkimakuni ei kata sen enempää Gunnareiden kuin Mötley Crüenkaan musiikkia, mutta silti bändien ja muusikoiden elämäkerrat kiehtovat. Slash oli kirjana rankka, mutta samalla viihdyttävä luettava. Piristävää on tieto siitä, että mies on kaikkien sekoilujen jälkeen jättänyt päihteet ja on onnellinen aviomies sekä kahden suloisen pojan isä. Kirjastosta on tilauksessa vielä Axl Rosen ja Hanoi Rocksin tarinat. Lisäksi yöpöydällä odottaa Robbie Williamsin elämäkerta Feel.

Takakansi: Aikamme palvotuimman kitarajumalan muistelmat antavat uuden merkityksen kliseelle "seksi, huumeet ja rock’n’roll".

Guns N' Rosesin kitaristina maailmanmaineeseen noussut Slash vietti nuoruutensa Hollywoodin kaduilla. Nuorukaisen maailma mullistui, kun hän ensimmäistä kertaa piteli käsissään isoäitinsä kitaranraatoa. Instrumentti antoi hänelle oman äänen ja sytytti elinikäisen intohimon.

Los Angelesista Slash löysi raakaa ja räkäistä musiikkia rakastavat bändikaverit. Heistä tuli Guns N' Roses, yksi kaikkien aikojen suurimmista rockbändeistä, jonka räjähdysherkkyydessään uraauurtavat levyt tunnetaan nykyään kokonaisen aikakauden soundtrackeina.

Gunnareiden noustessa huipulle Slash taisteli demoneitaan vastaan, oli jatkuvasti itsetuhon partaalla ja pakeni todellisuutta seksiseikkailujen, huumeiden ja viinan avulla. Hän selvisi voittajana oikeusjutuista, katkaisuhoidoista, selkkauksista ja sikailuista ja löysi hardrockin superyhtyeestä Velvet Revolverista kunnianhimoaan tyydyttävän bändin.

Tämä kirja on ikkuna yksityisyyttään tarkasti varjelevan kitaristin maailmaan. Slash tilittää, kuinka GN'R syntyi, kuinka sen jäsenet selvisivät järjettömistä kiertueista ja toisistaan, kuinka bändi lopulta hajosi ja millaisia hänen bändikaverinsa julkisivunsa takana ovat. Hän ei säästä myöskään itseään vaan paljastaa loputtomat ammatilliset ja yksityiset mokansa. Teos onkin kohteensa näköinen – hauska, rehellinen ja kaikin puolin överi.

”Minun on aina pitänyt saada tehdä asiat omalla tavallani. Soitan kitaraa omalla tavallani. Olen käynyt äärirajoilla omalla tavallani. Olen vetänyt itseni kuiville omalla tavallani. Ja olen edelleen täällä. Ansaitsenko olla, se onkin sitten kokonaan toinen juttu.”

"Kotimatkakin oli ikimuistoinen. Istuskelimme vuokratussa pakettiautossamme dokaamassa ja soittamassa akustisesti, kun keksni kulmikkaan intron, josta alkoi muodostua "Paradise City". Duff ja Izzy hyppäsivät mukaan , ja heidän soittaessaan kehittelin sointuvaihdoksia. Aloin hyräillä melodiaa ja soitin introa yhä uudelleen ja uudelleen. Sitten Axl alkoi laulaa: "Take me down to the Paradise City..." Jatkoin soittamista ja heitin lonkalta sanoituksia: "Where the grass is green and the girls are pretty." Mielestäni se kuulosti täydellisen urpolta. "Take me down to the Paradise City", Axl heitti uudelleen. "Where the girls are fat and they've got big titties!" huusin. "Take.... me ..... home!" Axl lauloi. Vastalauseistani huolimatta muut jätkät päätyivät siihen ratkaisuun, että "vihreä ruoho" toimi hieman paremmin kuin "lihavat mimmit"."

Slash asuu Los Angelesissa vaimonsa Perlan ja poikiensa Londonin ja Cashin kanssa. Rolling Stonen entinen toimittaja Anthony Bozza on aiemmin kirjoittanut kaksi New York Timesin bestsellerlistalle noussutta kirjaa, Eminemin elämäkerran ja Mötley Crüen rumpalin Tommy Leen elämäkerran Tommyland. Hän asuu New Yorkissa.

Slash-karikatyyri (Sportcartoons)
Slash ja Perla (kuva)
Slash (viralliset kotisivut)
Slash (Wikipedia)

lauantaina 29. elokuuta 2009

Lauren Weisberger: Haluan Harry Winstonin

Aivan äärimmäistä hömppää, joka ehti jo vähän kyllästyttääkin ennalta arvattavuudellaan. Rentouttavaa välilukemista ja omassa genressään ihan ok. Tällaisen jälkeen kaipaa joko oikein kunnon dekkaria tai kaunokirjallisesti syvempää teosta. Tähän väliin aion kuitenkin lukea jotain edellä mainituista poikkeavaa, eri tavalla tuhdimpaa tavaraa, ja siihen tarkoitukseen sopiva opus jo odottaakin yöpöydälläni: Slash.

Takakansi: "Näettekö tämän käden, tytöt? Tähän aikaan ensi vuonna siinä on timantti. Valtava timantti. Täten julistan, että vuoden sisällä olen kihloissa täydellisen miehen kanssa."

Manhattanilainen naiskolmikko päättää siirtyä elämässään uuteen vaiheeseen. Kolmikymppinen Adriana on viettänyt villiä sinkkuelämää tarpeeksi kauan, ja hän ottaa vakaaksi tavoitteekseen saada vuoden sisällä nimettömäänsä sormuksen, eikä mistä tahansa koruliikkeestä, vaan Harry Winstonilta. Emmy puolestaan yrittää kaikin voimin unohtaa romahtaneet häähaaveensa ja ottaa tavoitteekseen iskeä upean miehen jokaiselta mantereelta. Leigh'llä on täydellinen työ ja täydellinen poikaystävä, mutta jotakin puuttuu. Naiset päättävät muuttaa elämänsä suuntaa, mutta pitävätkö mojitojen äärellä annetut lupaukset?

Lauren Weisbergerin aikaisemmat romaanit Paholainen pukeutuu Pradaan ja VIP-ihmisiä ovat olleet myyntimenestyksiä kaikkialla maailmassa. Lauren Weisberger (s. 1977) on yksi Yhdysvaltain suosituimmista chick lit -kirjailijoista. Paholainen pukeutuu Pradaan (2005) -esikoisromaanista tehtiin elokuva, jota tähdittivät Meryl Streep ja Anne Hathaway. Streep oli ehdolla Oscarin saajaksi roolistaan pahamaineisena pomona ja elokuva teki Anna Hathawaysta supertähden. Haluan Harry Winstonin julkaistiin Yhdysvalloissa kesällä 2008.

sunnuntaina 16. elokuuta 2009

Douglas Preston, Lincoln Child: Ihmeiden kabinetti

Kauhukirjallisuutta tulee luettua aika harvoin. Tämä tarina meni osin kauhumystiikan ja hippasen fantasian puolelle. Toisinaan kuvaukset olivat raa'ahkoja, eli ei ihan minun makuuni. Erikoisagentti Pendergast on oudon oloinen hiippari, josta ei oikein saanut koko kirjan aikana selville, mikä hän on miehiään. Omalla tavallaan vetävästi kirjoitettu tarina, joskin henkilöhahmot jäivät mielestäni aivan liian pinnallisiksi. Pelkät tapahtumat eivät välttämättä riitä, vaan kaipaan paljon taustatietoa kirjojen henkilöistä. Tuntuu, että siten tarinaan pääsee vielä paremmin kiinni. Kun Pendergast teki ensimmäisen, hyvin todellisen oloisen mielikuvamatkansa, tuumin, että meniköhän nyt liikaakin sinne fantasian puolelle, sellaista en oikein jaksaisi lukea. Kokonaisuutena kirja oli ok, plussaa vähän erilaisesta alkuasetelmasta ja juonesta, miinusta yksityiskohtien raakuudesta. 653-sivuiseksi tiiliskiveksi melko nopealukuinen kirja.

Takakansi: On salaisuuksia, jotka eivät koskaan kuole. Pilvenpiirtäjän rakennustyömaalla Manhattanilla tehdään karmaiseva löyty. Työmaan alta paljastuu hautakammio, jossa on 36 ruumista - kaikki murhattu ja silvottu yli sata vuotta sitten, kirurgin tarkkuudella.

FBI:n erikoisagentti Pendergast ryhtyy omin luvin ratkomaan tapausta, joka on aivan liian pölyttynyt kiinnostaakseen paikallista poliisia. Pendergast värvää puoliväkisin apurikseen nuoren tiedenaisen, Nora Kellyn. Kaksikko uppoutuu 1800-luvun outoon alamaailmaan ja saa vihiä salaperäisestä tiedemiehestä, joka etsi vimmaisesti ikuisen elämän salaisutta.

Pendergstin tutkimukset saavat puistattavan käänteen, kun Central Parkista löydetään surmattuna nuori nainen. Tällä on selkärangassaan tismalleen samanlaiset leikkuujäljet kuin kammiosta löydetyillä ruumiilla.

Ihmeiden kabinetti aloittaa kirjailijakaksikko Preston & Childin suositun trillerisarjan. Sarjan päähenkilö on FBI-agentti Pendergast, syvän etelän charmia huokuva salaperäinen aristokraatti, jota on siunattu ylivertaisella älyllä ja kirottu synkällä menneisyydellä. Pendergast-kirjat ovat olleet maailmanlaajuisia bestsellereitä, ja suosio vain kasvaa kirja kirjalta. Sarjan seuraava osa Still Life with Crows ilmestyy suomeksi vuonna 2010.

"Aivan erinomainen trilleri... Harvinaisen karmaiseva... Tässä seikkailussa on kaikki täydellisen kesäkirjan elementit."
- Library Journal

"Nämä kaverit ovat mestareita säikyttämään lukijat puolikuoliaaksi."
- Tampa Tribune